Suomessa Mecalac on kuitenkin ollut läsnä jo 90-luvulta lähtien, ensin Satahydron ja sittemmin pitkään Hansa-Machinesin edustuksessa. Alkuvuodesta Mecalacin kaivukoneet siirtyivät merkin pyöräkuormaajien seuraksi RealMachinery Oy:lle ja ensimmäisiä koneita on jo toimitettu asiakkaille. Kävimme katsomassa VJ Maa-aines Oy:n upouutta pyöräalustaista 9MWR-mallia Järvenpäässä, missä loppusuoralla oli urheilukentän saneeraus.
Mecalacin kaivukoneiden tuoteportfolio on kasvanut merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Nyt tarjolla on tela- ja pyöräalustaisia kaivukoneita painohaarukassa 6–15 tonnia. Vuonna 2017 esiteltiin kokonainen uusi nelipyöräohjattujen pyöräalustaisten perhe, johon kuuluu neljä mallia: 7MWR (6 900–7 275 kg/55,4 kW), 9MWR (8 300–8 700 kg/55,4 kW), 11MWR (10 450–10 820 kg/55,4 kW) ja 15MWR (14 000–15 500 kg/100 kW).
Ideana koko uuden kaivukoneperheen suunnittelussa on ollut parantaa stabiliteettia kohti tela-alustaisten koneiden vastaavaa ja kuitenkin samalla säilyttää pyöräalustaisen koneen näppäryys ja hyvä siirtonopeus. Puomigeometria sallii niin kaivamisen, kuormauksen kuin erilaiset nostotyöt trukkihaarukoilla.
Kaatokuorma on koko ylävaunun pyörähdysalueella samansuuruinen. Kun kerran nostaa kuorman maasta, voi sitä kääntää koko 360 asteen pyörähdyksen. Matala rakennekorkeus on saavutettu upottamalla ylävaunu alas akseleiden väliin. Alavaunuun sijoitettu polttoainetankki parantaa sekin stabiliteettia. Operoiminen onnistuu melko pitkälle ilman, että puskulevyä tai tukijalkoja pitää laskea maahan. Rakenne poikkeaa edukseen massasta.
”Mecalacin valinnassa painoi erityisesti meille sopiva kokoluokka. Noin yhdeksän tonnia painava kone on paljon kuusitonnisia pyöräalustaisia vankempi ja vahvempi, kun taas yli 10 tonnin koneet ovat hieman kömpelöitä kaupunkioloissa. Mecalac on mielenkiintoinen tuttavuus”, avaa VJ Maa-aines Oy:n toimitusjohtaja Ville Sainio.
Koneen matala rakennekorkeus sallii myös vaihtolavalla kuljettamisen.
”Kaupunkitöissä ei edes kauhan koolla ole suurta merkitystä. Montuista ei yleensä täysiä kauhallisia nouse ja autoon kuormaa voidaan tehdä parikin päivää.”
Vierailuhetkellä koneella oli ajettu vasta muutamia tunteja, joten mitään kokemuksen syvää rintaääntä oli turha tavoitella. Puikoissa Mecalacia käskyttää nuori Joel Lundqvist (24 v), jolla kokemusta on jo kertynyt niin tela- kuin pyöräalustaisista kaivukoneista.
”Lupaavalta tuntuu”, sanoo Lundqvist.
VJ Maa-aineksen koneessa on kauhanpyörittäjän yläpäässä myös Mecalacin itsensä kehittämä Connect-pikakiinnityslaite, joka kaikessa yksinkertaisuudessaan on varsin nerokas.
Koska kyseessä on systeemi, jossa yhden kauhan nivelen ja puomin pään väliin integroidun vankan sylinterin avulla lukitaan kauha paikoilleen, on kiinnikkeen painoa pystytty valmistajan mukaan pudottamaan reilusti.
Korkeutta ei myöskään synny enempää kuin tappikiinnitteisessä kauhassa.
”Kiinnityspiste siirtyy vain noin 30 millimetriä verrattuna suoraan tappikiinnitykseen. Meillä on varsin yleisesti käytössä pikakiinnitteiset kauhanpyörittäjät. Jos ja kun niihin tulee vikaa, voidaan koneella jatkaa töitä nopeasti pudottamalla pyörittäjä pois”, filosofoi Ville.
Koneen myynyt Vesa Hietala kertoo, että Mecalac on ehdottomasti herättänyt laajaa mielenkiintoa. Taannoinen urakoitsijoiden kanssa tehty tehdasreissu Ranskan Annecyyn avasi silmät lopullisesti Mecalacin mahdollisuuksille.
”Tarjouksia on tehty ja muutama kone jo myyty. Uskomme ehdottomasti Mecalacin tulevaisuuteen meilläkin. Pienten pyöräalustaisen kaivukoneiden markkinat jatkanevat kasvuaan vielä pitkään. Mecalacilla on tarjota monia ominaisuuksia, joita muista merkeistä ei löydy”, tiivistää Hietala.
Lähiaikoina on tulossa myös Mecalacin rataversio tyypitettäväksi ja hyväksyttäväksi Suomeen. Sen erikoisuus on, että samalla konstruktiolla voidaan liikkua kaikilla kiskotyypeillä.
”Raitioteille kiskopyörät pitää vaihtaa, mutta muutoin mennään offsetillä”, tietää Hietala.
Latausasemia ja infraa
VJ Maa-aines on kasvanut viime vuosina reilua vauhtia ja tämän kesän työmailla on jo 80–90 miestä tilanteesta riippuen. Palkkalistoilla on myös kolme työnjohtajaa. Konekantaakin on noin 40 yksikköä, joista valtaosa erikokoisia kaivukoneita. Pyöräalustaiset koneet Sainio mainitsee siksi ”meidän jutuksi”.
Aiemmin tiukasti pääkaupunkiseudun kehäteiden sisäpuolella pääosin infraa rakentanut yritys on laajentanut toimenkuvaansa ja maantieteellistä pelikenttääkin.
”Nyt koneita on ollut töissä Turun Kupittaan ratahankkeessa ja teimme sinne myös BMX-puiston. Aivan uutta on myös sähköautojen latausasemien rakentaminen. Niitä olemme tehneet ympäri Suomea. Siinä hypetys on nyt kovaa, mutta laantunee toki muutamassa vuodessa”, sanoo Sainio.
VJ Maa-aineksen koneet ovat koko ajan tarkassa kuluseurannassa. Konttorilla työskentelee kolme henkilöä ja kustannusten seuranta on byrokratian pyörittämisen ohella yksi heidän tehtävistään.
”Valmistajien tarjoamista etähallintajärjestelmistä näemme muun muassa polttoaineen kulutuksen ja käyttötunnit. Erityistä huomiota kiinnitetään koneiden tyhjäkäyntiin, jota helposti kertyy kaupunkitöissä. Tyhjäkäyntitunnit tulevat kalliiksi. Kaikissa koneissa on myös Mapon-paikannusjärjestelmä”, lopettaa Sainio.
