Avo-ojan putkitustyömaalla Raumalla paljastuu, että koneen ulottuvuus on 400 millimetriä enemmän kuin millään muulla saman kokoluokan Liebherrillä. Esimerkiksi ojien perkaamisessa ja etenkin sivusta kaivettaessa jokainen lisäsentti on eduksi.
1990-luvun lopulla toimintansa aloittaneen UK-Metsätyön pääasiallinen toimenkuva on puunkorjuussa. Kalustossa on kaksi motoa, jotka tekevät hakkuita Lounametsälle pääosin Eurassa, Eurajoella ja Säkylässä. Myös maarakennuskalustoa yrityksessä on. Kaksi vanhempaa kaivukonetta ovat jo paljon ajettuja, joten kaivavan kaluston tuoreutus oli paikallaan. Koneeksi valikoitui tela-alustainen Liebherr 920 Compact, joka oli kokoluokkana harvinaisuus ja juuri oikea Pasin töihin.
”Halusin koneeseen pidemmän kauhanvarren, kuin mitä Liebherr siihen tarjosi. Ojien perkauksessakin mahdollisimman pitkästä kertavedosta on hyötyä, joten kaivupuomin jatkoksi asennettiin Suomessa 3,05 metrin pituinen kauhanvarsi. Sivusta kaivaessa voi myös pysytellä etäämmällä ojan pehmeästä reunasta. Jokainen lisäsentti ulottuvuuteen on minun töissäni tervetullutta”, aloittaa Uusi-Kraapo.
”Normaalit kauhanvarren vaihtoehdot tälle mallille ovat 2,25, 2,45 ja 2,65 metriä. Vastaavaan pyöräalustaiseen malliin saa tuon 3,05 metriä pitkän kauhanvarren, joten Pasin kone on tela-alustainen varustettuna pyöräalustaisen stickillä. Tuosta tulee lisäulottuvuutta se 400 millimetriä. Tämä kone on siis erikoistapaus puomiston osalta”, valottaa Petri Dubb Liebherr Finlandilta. Kuvien varusteilla kone painaa 24 tonnia.
Aluksi miehiä mietitytti se, säilyykö riittävä tasapaino kaivettaessa, kun puomin päähän asennettiin vielä lisäpainoksi Engcon ja pikaliitin. Pelto-ojien perkauksessa ei kaivettava materiaalikaan usein ole kevyimmästä päästä. Ainakaan tiiveillä savimailla.
”Todella vakaata tällä on kaivaa. Pehmeillä alustoilla pinnan pettäminen on se ongelma, mikä vie koneelta tasapainon. Toki Suomessa asennetut 900 millimetrin levyiset telalaput auttavat osaltaan stabiliteetin säilyttämisessä ja pinnalla pysymisessä. Sukset rakensin itse telarunkoihin”, jatkaa Uusi-Kraapo.
Putken piilotusta
Uusi-Kraapo ajaa itse Liebherriä Raumalla. Käynnissä on kahta peltolohkoa halkovan ison avo-ojan putkittaminen. Maanomistaja on Konepörssinkin sivuilta tuttu eli LM-Suomiset Oy:n toimitusjohtaja ja Koneyrittäjien puheenjohtaja Markku Suominen.
LM-Suomiset Oy toteutti Metsä-Fibren tulevan sahan pohjan mittavat louhintatyöt Raumalla ja purki alueelta jätevedenpuhdistamon ylivuotoputken. Nyt nämä kahden metrin pituiset ja metrin halkaisijaltaan olevat betoniputket saavat uuden elämän Suomisen omistaman savipellon uumenissa. Kierrätystä parhaimmillaan.
Uusi-Kraapo oli jo aiemmin toteuttanut yhteensä 11 kilometrin pituisen perkausurakan alueella ja Suominen tarttui tilaisuuteen antaa putkituksen samalle miehelle tämän ojahomman jatkoksi.
”Koko kesä on mennyt näissä ojaprojekteissa. Kokemäellä perkasin seitsemän ja Kiikoisissa niin ikään 11 kilometriä avo-ojia. Näihin kuuluu yleensä myös tämänkaltaisia avo-ojien putkituksia, ei yleensä kuitenkaan näin järeällä putkikoolla. Nykyään ne tietenkin tehdään pääosin muoviputkilla”, kertoo Uusi-Kraapo.
Lautapedin päälle laskettava putkilinja rakentuu leveän avo-ojan viereen. Ruokamulta on kuorittu pois ja se tullaan siirtämään myöhemmin takaisin, kun putkikaivanto ja avo-oja on täytetty. Betoniputken selän päälle tulee noin puoli metriä maata, kestää ajaa auralla yli.
Putken pohja on mallinnuksessa suunnitellussa korossa ja ojassa juoksevan veden sujuva virtaus työn ajaksi on toteutettu kaivamalla viereinen avo-oja ennakkoon syvemmäksi kuin putkikaivannon pohja.
”Nämä ojitusurakat toteutan Trimblen-koneohjausjärjestelmää hyödyntäen. Olisin halunnut tähän ehdottomasti sen automatiikan, jolla kaivupuomi ja kauha pysyvät korossa ja viimeinen veto onnistuu vain vasemmalla vivulla eli kauhanvarren vedolla. Se olisi helpottanut todella paljon työtä, mutta sitä ei tähän Liebherrin malliin vielä ollut saatavilla”, sanoo Uusi-Kraapo.
Nyt näytön osoitinta joutuu siis tarkkailemaan oikean koron ja kaadon pitämiseksi. Pehmeää savea kaivaessa saa myös tavallaan ”puristaa” kahvaa enemmän kuin kovassa moreenissa. Tosin metrin halkaisijan omaavan putken korko ei nyt ihan sentin tarkkuutta edes vaadi. Asetettu kaato on tasaisella maalla tosin minimaalinen.
”Automatiikkaan olen tottunut metsäkoneissa. Kaikenlainen toimintojen automatisointi helpottaa ja nopeuttaa työtä”, valistaa Uusi-Kraapo.
”Nyt voisi sanoa, että pitkä kauhanvarsi on varsin käyttökelpoinen ja ehdoton. Toki sellaisiin töihin, joissa vaaditaan maksimaalista tehoa ja irrotusvoimaa, kannattaa valita lyhyempi sticki. Kauha harvoin on edes täynnä täydellä ulottuvuudella. Kauhaa vedetään konetta kohti ja se täyttyy vasta lähempänä peruskonetta. Samoin tyhjennyksessä. Täysi kauha ikään kuin heitetään auki jo ennen kuin ollaan täydellä ulottuvuudella”, filosofoi Uusi-Kraapo lopuksi.
