Jos isomman perheen tai vaikka yrityksen kuljetustarve on alvariinsa suuremmalle kuin viiden hengen porukalle, on perus tila-autoa reippaasti käytännöllisempi pikkubussi looginen vastaus ongelmaan. Pakettiauton kuoriin kun loihtii helposti väljät tilat isommallekin sakille ja mukaan mahtuu vielä jokunen matkalaukkukin.
Ylellisempää kyytiä kaipaava saa pelimerkkejä riittävästi jonoon laittamalla tavallisesta pikkubussistakin hulppean, hyvin vaikka edustuskäyttöön soveltuvan pirssin, jolla kelpaa kuljettaa vaikka ministeristason henkilöitä.
Tähtikeulaan mieltynyt voi valita mallistosta Viton ja V-sarjan väliltä. Siinä missä Viton bussiversiot tarjoavat varustelun ja tunnelmankin puolesta hieman tavallisempia vaihtoehtoja, on V-sarja profiloitunut enemmän edustavampaan henkilökuljetukseen.
Toisin kuin etuvetoinen Vito, on V-sarja aina taka- tai nelivetoinen ja selkeästi runsaammin varusteltavissa. Vakiona V-sarja on kuusipaikkainen, mutta on saatavilla myös 7- ja 8- paikkaisena. Perusvarusteisena V-sarja ei sisustaltaan isosti Vitosta eroa, mutta lompakon nyörien antaessa myöden erot tulevat selvästi esiin.
Kolmen koon kopla
V-sarja on saatavilla kolmella eri koripituudella. Koeajettu Avantgarde- ja AMG-line-varusteilla ladattu yksilö oli malliston keskivaiheilta. 190-heppaisella koneella, nelivedolla ja keskipitkällä korilla varustetun auton hinta on perusvarusteisena vajaat 92 000 euroa. Avantgarde- ja AMG-line- pakettien jälkeen autolle kertyi lisävarusteineen ja veroineen reippaat reilut 120 000 euroa, eli V on edustusluokkaa myös hinnaltaan.
Perusvarustelun ja reilun kymppitonnin hintaisen Avantgarde-paketin lisäksi löytyy sitten vielä se hulppein Exclusive-varustepaketti, jonka reilun 50 000 euron verollinen hinta laittaa jo raavaallakin miehellä alahuulen väpättämään. Vaikka paketti sisältää monenmoista varustetta ja vitkutinta, tuntuu hinta suorastaan poskettomalta.
Tumma nahkasisustus, muunneltava tunnelmavalaistus sekä vakuuttavasti soiva Burmester surround- äänentoistojärjestelmä tekee jo Avantgardessa istuvalle ylellisen olon. Mersutyyliin turvavarusteitakin on tietysti tarjolla yllin kyllin, mutta iso osa niistä on saatavilla vain lisävarusteena.
AMG-line tuo mukanaan lähinnä ulkonäköön ja ajettavuuteen vaikuttavia varusteita. Erot vakiomalliin löytyvät muhkeammista puskureista, helmoista ja takaluukun pienestä spoilerista. AMG-linen alusta on myös matalampi ja jämäkämpi kuin perusversiossa. Vanteet ovat 19-tuumaiset.
Monipuolisesti muunneltavat sisätilat
Koeajettu auto oli rekisteröity seitsemälle, jolloin takimmaisella rivillä on kolme paikkaa. Penkkijärjestelyjä voi myös muokata haluamakseen, tai ottaa tavaroiden kuljetustarpeen yllättäessä kokonaan pois. Matkustajien kyytiin nousua helpottaa sähkötoimiset liukuovet molemmin puolin autoa.
Vakiona liukuovi löytyy vain auton oikealta kyljeltä, vasemmanpuoleisen joutuu hommaamaan lisukkeena. Vitosta poiketen V-sarjan takaluukku on aina yksiosainen ja ylhäältä saranoitu. Isokokoisen takaikkunan saa erikseen avattua esim. pienten nyssyköiden lastausta varten.
Kuskin paikalla näkymä on kuin suoraan merkin henkilöautoista. Kojetaulu, mittaristo, multimediajärjestelmä sekä tuttu touchpad löytyvät kuljettajan käsiltä, joten harvemmin pakettimallista autoa ajava Mersukuskikin tuntee olonsa kotoisaksi. Ajoasento on asiallinen, mutta pakettiautomainen tunnelma on kuitenkin selvästi läsnä.
Moottorivalikoima koostuu 2,1-litraisen dieselin kolmesta eri tehoversiosta. Valita voi 136-, 163- tai 190-heppaisen väliltä. Vaihteisto on joko 6-vaihteinen manuaali tai 7-pykäläinen automaatti. Koeajettu auto oli malliston tehokkaimmalla koneella ja automaatilla varustettu, eikä voimalinjan toimivuudesta löydä pahaa sanottavaa. Voimaa riittää jouhevaan liikkumiseen jokaisessa ajotilanteessa. Kiihtyvyys on ripeää, mutta sivistynyttä, kuten ”vippikuljettimessa” kuuluukin.
Sisämelussa toivomisen varaa
Sen sijaan moottorin möly, kuten myös matalien renkaiden kumina kuuluu matkustamoon yllättävän kovana. Tässä kohtaa V-sarjan pakettiauto-dna esiintyy hieman huonossa valossa. Kattavasta äänieristyksestä huolimatta ajomelu pääsee kaikumaan isossa korissa selvästi. Hieman halvemman hintaluokan pelissä seikkaan ei kiinnittäisi niin paljon huomiota, mutta reippaasti yli sadan tonnin autossa se saattaa ärsyttää.
Niin ikään sporttinen jousitus karsii tehokkaasti matkustusmukavuutta pomppuisemmalla ajoalustalla. Ajettavuus sinänsä on auton koko huomioiden hyvä. Pitkä auto kulkee suuntavakaasti ja kääntyykin kokoisekseen täsmällisesti. Jämäkän puoleinen jousitus ehkäisee korin ylimääräistä kallistelua ja sallii autoa käskettävän täysin tyyliin sopimattomallakin ajotavalla.
Kuskin paikalla siis viihtyy mukavasti vähän mutkaisemmallakin tiellä, mutta takana matkustava herrasväki saattaa asiasta olla lopulta kuitenkin eri mieltä. Neliveto ei tasapainoista ajotuntumaa lukuun ottamatta tuo itseään ilmi kuivalla kelillä ajellessa. Takaveto-Vitoa joskus talven liukkailla testanneena voi kuitenkin sanoa, että täkäläisissä olosuhteissa neliveto on se ainoa oikea vaihtoehto V-sarjaankin, ainakin jos aikomuksena kuljettaa matkustajia hillityn arvokkaasti.
Mercedes-Benz V-sarja on tähtimerkille ominaisesti erittäin laadukas ja myöskin moneksi muuntuva kulkupeli. Tietyt elementit, kuten sisämelu ja matkustusmukavuus eivät aivan vastaa hinnan asettamia odotuksia, eivätkä myöskään yllä samanhintaisten sedan-mallien tasolle.
Sisätiloillaan V-sarja peittoaa tavalliset edustusautot mennen tullen ja herroiksi sillä matkustaa niin vippivieraat kuin rahvaatkin. Ja kyllä kai V-sarjalla suurperheellinenkin jälkikasvuaan lätkätreeneihin mielellään kuljettaisi, tällöin sieltä perstaskusta on kuitenkin syytä löytyä vähän muutakin kuin pelkkää nöyhtää ja nenäliinoja.
Sami Puskala
Kehuja: tilat ja niiden muunneltavuus, ylellinen tunnelma, voimalinjan toiminta
Parantamisen varaa: hinta, ajomelu sisätiloissa, matkustusmukavuus varauksin
Juttu on julkaistu aiemmin Nettiauton Taukopaikalla.
