Kuningasjätkä-elokuvasta tuttu Sisu 1950 postibussi seisoi portinpielessä uljaana, kun ihmiset lukuisana joukkona saapuivat jo ties kuinka monensille Susirajan rompepäiville Liperin Ylämyllyn vanhalle automuseolle. Tämä ja aikojen saatossa moni muu näytteillä ollut vekotin tässä masinistisesti ja mobilistisesti orientoituneessa keitaassa on vuokrattu kuskeineen useisiin kotimaisiin tuotantoihin viimeisten parinkymmenen vuoden aikana.
Eikä siinä kaikki. Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton eli SAHK:n Pohjois-Karjalan Automobiilikerhon luotsaaman museon lisäksi Joensuun–Liperin talousalueella kukoistaa toinen yksityinen automuseo. Merkkimies ja perustaja näiden molempien takana on nimeltään Keijo Hirvonen ja edelleen voimissaan tällä saralla, kun nyt tämä paikallinen automobiilikerhokin juhlii nelikymppistä olemassa oloaan. Lisäksi hänen ison yksityisen ajoneuvokeitaansa status on 20 vuotta vaan ei suotta ja se on valittu maassamme vuoden automuseoksi 2017.
Yllä mainitut paikat ovat siis kelpo käyntikohteita kaikille maamme koneihmisille, joilla on vähänkin vintagevehkeiden esteettisyyden tajua ja halua nauttia veteraanikaluston luomasta omanlaisesta ilmapiiristä.
Hyötyajoneuvot kunniassa
Tämä porukka on tunnettu monista vaalimistaan hyötyajoneuvoista, joista näkyvimpänä mm. edellä mainittu postinoranssi kulkine, Enon liikennelaitoksen entinen Scania linja-auto 1962, Mercedes-Benz La 331 1958 kuorma-auto, Vesihallituksen vanha alustanvetäjä järeällä kuljetusalustalla sekä Ford 1930 ja Fordson Thames 1952 paloautot. Viimeksi mainittu saatiin aikanaan Ukkola Oy:n lahjoituksena.
Itse
asiassa kaikki kerhon omat autot ovat hyötykulkineita. Lähes kaikissa
tapauksissa talkootöinä entisöityjä ja saateltuna museorekisteriin tai sitten
ennallistettuja, aina vähintään ajokuntoisia.
Niillä on myös ajeltu ja reissattu mukavasti. Scanialla on sompailtu monia eri puolille maatamme suunnattuja retkiä sekä käyty länsinaapurin puolella suuressa rompetapahtumassa.
Susirajan rompepäivät
Hieman kerhon toiminnasta. Monelle paikalliselle ihmiselle tämä tapahtuma on kohokohta. Virallinen kesäkausi startataan käyntiin nikottelematta. Eikä suotta. Monenlaista tähdellistä tavaraa on tarjolla vanhoja kulkineita tosissaan harrastaville henkilöille, jos kohta totta on, että ne tärkeimmät tuotteet ja artikkelit vaihtavat omistajaa yleensä jo ennen päätymistään myyntipöydille jne; mutta se atmosfääri ja tunnelma, mikä toisia tavatessa sekä kuulumisia vaihtaessa syntyy, on omanlaisensa.
Patinoituneet
tavarat ja entiset käyttöhyödykkeet – muun muassa niiden silmittelystä on
rompetorit tehty. Tietysti myyjäpuoli toivoisi aina jotakin ostettavan. No,
vanhat moottorisahat ainakin näyttivät tekevän kauppansa, kun heti tuoreeltaan
eräskin mies kantoi pärisevää aarrettaan ulos Automuseonpolkua ilmeisen
onnellisena, vaikka tapahtuman avauksesta oli ehtinyt kulua vasta 15 minuuttia.
Linjuriauto on maantien ässä
Kaikkien yritysten, yhdistysten ja sitä myöten koneiden ja kulkineiden takana on tarinoita. Kertomuksen alussa mainittu Sisu L60 on Pohjois-Karjalan kerhon ylpeys, itseoikeutettu keulakuva katsoipa asiaa miltä kantilta tahansa. Takavuosikymmenten aktiivivuosien jälkeen vanha palvelija oli painunut kirjaimellisesti alennustilaan, kun yhdistykselle kantautui viimein tästä sana, että Koillis-Savon suunnalla olisi mieltä kiinnittävä kohde: Nyt halkovajana ja saveen osittain uponneena...
Kaupat tästä aihiosta saatiin tehtyä ja entisöiminen aloitettiin vuonna 1990. Tällöin kerhon jäsenmäärä oli muutamia kymmeniä. Hommia riitti rutkasti. Uurastajat työskentelivät taivasalla ja painoipa lumi pariin otteeseen jo valmiiksi kyhätyn kattorakennelman tilttiin. Tekniikkapuoli ja voimalinja ei sen sijaan ollut ongelma vaan saateltiin kuntoon jo tässä vaiheessa. Sitten pidettiin projektin suhteen tovi taukoa ja saateltiin alkuperäiseen asuunsa toinen, hieman paremmassa kunnossa ollut hyötysäilymä, jo edellä mainittu Ajokki-korinen Scania-linjuri.
Postin tuella jatkettiin projektia. Saatiin työskentelyyn sisätiloja käyttöön ja apua puuseppäkysymyksissä. Ainut ehto oli, että ajoneuvo maalataan laitoksen väriin. Puukori, jossa on siis pelti päällä, jouduttiin rakentamaan kokonaan uusiksi. Interiöörin verhous on koivuvaneria ja runkokaaret tammea. Penkkien verhoilu uusittiin tyystin, samoin kuin ulkovaippa – koko kori luotiin käytännöllisesti katsoen uudelleen. Hyvänä lisäapuna tässäkin lienee ollut myös kerhon omat varaosavarannot. Neljässä vuodessa auto saateltiin museorekisteriin. Silloinen Postin organisaatio käytti linja-autoa joissain näyttelyissä esitellessään toimintaansa ja kyyditessään vieraitaan. Kymmenen vuotta sitten auto sai uuden voimanlähteen ollen nykyiselläänkin käytännössä uutta vastaavassa kunnossa.
Koko
entisöintiprosessi tapahtui yhden tai kahden käden sormista luettavalla
miesmäärällä. Tästä päästään aasinsiltaa siihen kysymykseen, joka tällä saralla
on vaanimassa koko harrastekenttää. Ukkoutuminen on uhkaamassa ja nuorta
pystyvää sekä omistautuvaa jäsenistöä kaivattaisiin riveihin. Katso myös
Otavamedian palvelujen anti lukuisine veteraanikoneineen, autoineen ja
motoineen. Allekirjoittanut huomaa rentoutuvansa kovasti näitä selaillessaan.
Tutustu tai peräti liity omaan alueelliseen porukkaasi: SAHK:lla on toimintaa,
esimerkiksi Veteraani kuorma-autoseuralla, valtakunnallisesti kuten myös muilla
tähän liittoon kuulumattomilla itsenäisillä yhdistyksillä.
Teksti
ja kuvat: Sami Korhonen