Volkswagenin kookkain malli siirtyi uuteen sukupolveen uudella taktiikalla. Aiemmin Crafter ja sitä edeltäneen mallin LT suunniteltiin yhteistyössä Mercedeksen kanssa. Ne jopa tehtiin samalla Mersun tehtaalla kuin Sprinterit. Nyt tiet ovat eronneet, ja uudet Crafter ja Sprinter ovat aivan eri autoja. Volkswagen jopa perusti Puolaan uuden tehtaan Crafterien valmistukseen.
Tosin ainoastaan Volkkarina tämä ei ole myynnissä nytkään. Crafteria myydään myös VW-konsernin pääosin omistaman MAN-brändin alla, nimellä MAN TGE.
Tämä nyky-Crafter on tyyliltään selkeälinjainen Volkswagen, jossa mennään käytännöllisyys edellä. Ulkomitoista ei löydy oikein mitään ylimääräistä tyylittelyä, vaan auto on puhtaasti asialinjalla.
Malleja on umpipaketti(/kuorma-)auto, korinrakennusaihio sekä alustamalli myös pitkällä ”doppeli”-ohjaamolla.
Pitkällä ohjaamolla varustettuna taaempi rivi on tämän kokoluokan tyyliin nelipaikkainen. Koeistumisen perusteella ahdasta tulee varsinkin hartioille, jos kaikki neljä paikkaa täytetään. Toisaalta usein tämän tyyppisen auton matkustajatkin ovat töissä, joten heille sentään maksetaan…
Akselivälejä on kaksi, 3640 mm 4490 mm. Koeajetulla lyhyellä mallilla pituus jää juuri alle kuuden metrin. Pidemmän saa myös pitkällä takaylityksellä, jolloin kokonaispituus on 7,4 metriä. Kattokorkeuksia on kolme, joista kuvien koeajoauto on keskimmäisellä.
Pääosa malleista on 3500 kilon kokonaispainoisia pakettiautoja. Osan saa korotettua 3880 tai 4000 kiloon. Lisäksi on 5000 kilon kokonaispainoiset kuorma-automallit, joissa moottorivalikoima on vain kaksi tehokkainta, veto on takana ja vaihteisto manuaali.
Muuten moottoreita on tarjolla 75-kilowattinen, 103-kilowattinen ja 130-kilowattinen, kaikki kaksilitraisia nelisylinterisiä dieseleitä. Vetotapoja on etuvedon lisäksi tiettyihin malleihin myös taka- tai neliveto ja vaihteistoja tehokkaampien moottorien kanssa myös koeajettu 8-vaihteinen automaatti. Tulossa on vielä neliveto-automaatti-yhdistelmäkin.
Kotimaiset autosisustamot ovat myös hyvässä vauhdissa, joten Crafterista tarjotaan muun muassa takseja, invatakseja ja jatko-ohjaamoisia ”retkeilyauto”-versioita. Moneen menoon sopivia Craftereita siis on, mutta miltä itse auto tuntuu?
Iso ohjaamo ja uusimmat hilavitkuttimet
Kuskin paikalle noustaan niin, että A-pilarin kahvasta on todella apua. Ei jää epäselväksi, että tämä on iso pakettiauto, oikein selvästi ”tonniluokan” Transporterien ja kumppanien yläpuolella. Tilaa on oikein runsaasti, joten kolme henkeä mahtuu rinnakkain varsin mukavasti.
Ohjaamo on tyypillistä nykytavara-autoa runsaine säilytyslokeroineen. Matkustajan istuinten alla on säilytystilaa. Ovien ja katonrajan lisäksi lähes koko kojelaudan päälliosa on säilytyslokeroa. Sinne ei nää kuskin paikalta, mutta ”onneksi” tavarat huomaa, kun ne peilautuvat tuulilasiin… 12 V- ja USB-pistokkeitakin riittää, lisävarusteena 12-volttisia on jopa neljä kappaletta.
Yleistunnelma ohjaamossa on volkkarimaisen asiallinen. Monet ratkaisut ja nappulat ovat tuttuja VW:n henkilöautomallistosta, mikä ei luo kovin tavara-automaista tunnelmaa. Monitoimirattikin on kuin henkilöautosta: yllättävän pienikehäinen ja muodikkaalla suoralla alareunalla.
Lisävarustevalikoima on laaja, ja koeajoauto olikin lastattu niistä varsin monilla. Automaatti-ilmastointi ja navigaattori on kumpikin reilut 1500 euroa. Erittäin suositeltava on kuskin ErgoActive-joustoistuin. Selän hierontatoiminnolla varustettunakaan se ei ole kuin 550 euroa plus autovero, mikä on pieni hinta paremmasta työterveydestä. Runsaasti säätömahdollisuuksia ja molemminpuoliset käsinojat sisältävällä penkillä matka Helsingistä Turkuun oli oikein miellyttävä. Ja miellyttävää oli myös matka takaisin – siis penkin ja ajomukavuuden, ei Turun takia.
Mukavuutta matkaan tarjoavat myös nykyaikaiset avustinjärjestelmät. Mukautuvalla vakionopeussäätimellä etäisyys säilyy edellä ajavaan ja kaistavahti auttelee tiellä pysymisessä. Kuolleen kulman varoitin varoittaa sivulla olevista, vaikka hyvät isot peilit myös hoitavat asian varsin hyvin. Monet näistä ovat ekstraa noin tonnin tai parin hintaisissa varustepaketeissa, mutta kuorma-automalleissa kaistavahti on vakiona.
Parkkitilanteisiin nykytavara-autossa ehdoton varuste on peruutuskamera, kohtuulliset 290 euroa plus autovero. Piippaavat pysäköintitutkat ja taskuparkkeeraava pysäköintiavustin ovat myös saatavissa halukkaille. Tuossa paketissa mukana on myös perävaunun kanssa peruuttelua auttava Trailer Assist. Se laitetaan napista päälle ja sitten valitaan – oudosti taustapeilin säädintä käyttämällä – suunta, johon mennään. Sitten ratti kääntyy itsekseen niin, että tuohon suuntaan päästään vaunun kanssa. Hauska idea, mutta silti peruutusosaamistaan ei voi ulkoistaa vain avustimelle.
Kuormajuhtailua kaikille teille
Ajaminen sujuu helposti ja luontevasti ilman suurempia huolia tai murheita. Maantiellä tämä lyhyemmän akselivälinkin versio menee vakaasti. Sivutuuli ja moottoritiellä rekkojen ohitus sentään tuntuvat korkeassa korissa hieman. Melutaso pysyy tasanopeuksilla kohtuullisena.
Kiihdytettäessä vauhtia saadaan hyvin, mutta kaksilitrainen joutuu tekemään tosissaan töitä. Sen karkea ääni kuuluu ohjaamoon ihan kunnolla. Automaattivaihteisto päästää kiihdytyksissä kierrokset korkealle, jotta saataisiin menoa aikaan. Tämä siis tapahtuu jopa ilman kuormaa ja tehokkaimmalla 130-kilowattisella versiolla. Jos haluaisi rauhallisemmin matalilla kierroksilla ajoa, kaksilitrainen voi tuntua jonkun makuun vähän pieneltä. Isompia moottoreita ei ilmeisesti ole luvassa.
Toisaalta päästöt ja kulutus eivät myöskään ole aivan pienimmästä päästä. Kilpailijat lupaavat 2.2-2.3-litraisilla koneillaan saman tai vähemmän. Crafter-mallien CO2:t ovat 200 gramman tienoilla ja keskikulutus maantiepainotteisessa ja enimmäkseen tyhjänä ajetussa koeajossa oli 11 litraa sadalla.
Kaupunkipainotteisissa töissä 8-vaihteinen automaattivaihteisto on ehdoton mukavuuslisä. Se vaihtaa pehmeästi, mutta toisaalta myös päästää kierrokset korkealle, eli ottaa innolla koko moottorin potentiaalin käyttöön.
Kaupungissa ja ahtaissa paikoissa arvostaa Crafterin todella säännöllisiä muotoja. Mikään muotoiluasia ei ole tuhlannut tästä autosta yhtään senttiä. Peileistä on helppo arvioida, missä mennään. Todella ahtaalla pihallakin pystyi ajamaan senttien tarkkuudella.
Auto lastattiin myös täyteen kantavuuteensa (tai jos ette kerro kenellekään: muutaman sata kiloa sen yli). Etuvetoisen keula alkoi jo hieman tuntua kevyeltä joissain kiihdytyksissä ja menossa oli vyörymisen tunnelmaa. Jousitus kyllä kantoi hyvin. Perä ei silmämääräisesti näyttänyt laskevan ollenkaan. Ajaessakin se tuntui vain lievänä pehmeytenä, ei pahana vellomisena.
Crafterilla voi siis helposti kuvitella ajavansa paljonkin kunnon kuorma päällä. 3500 kilon kokonaispaino johtuu eniten siitä, että silloin auto on vielä rekisteröitävissä pakettiautoksi, ei auton todellisista äärirajoista.
Myös peräkärryn vetoa kokeiltiin, raskaimmillaan 2200-kiloisella kärryllä. Se tuntui mukana kuin henkilöautolla tonninen kärry. Hieman keula yritti sutaista liukkaalla tiellä, mutta meno oli vielä pääosin asiallista. Runsaasti talvella vetävälle nelivetomalli olisi ehdoton.
Crafterille luvataan huippuhyvä 3000 kilon perävaunupaino sekä etu- että nelivedolle. Se on mainio verrattuna useimpiin muihin pakuihin. Vain heikoimmalla 75-kilowattisella paino on 2500 kg ja takavetoversiot taas pistävät vielä paremmaksi 3500 kilon jarrullisen kärryn painolla.
Passeli pakukaappi
Crafterista on moneen käyttöön erilaisilla päällirakenteilla, mutta vilkaistaanpa vielä koeajetun umpimallisen pakettiauton tavaratilaan. Siinä oli normaali akseliväli korkealla katolla.
Tämä kattokorkeus vaikuttikin etuvetomalliin juuri sopivalta. Sisäkorkeus oli 196 cm, eli normaalimittainen pystyi siellä lastailemaan ja hyörimään ilman pään osumista kattoon. Ovet ovat matalammat, eli niissä yli 180-senttinen voi joutua kumartumaan.
Neli- ja takavetomallissa lattia on kymmenen senttiä korkeammalla. Silloin voi helpommin tehdä mieli pitkän akselivälin kanssa saatavaa superkorkeaa kattoa. Tosin lisähinta on kohtuukorkea kolme tonnia. Alle kolme tonnia lisähintaa tuo pitkä akseliväli. Sen päälle pitkä takaylitys on enää 1500 euroa.
Kuormatilan muoto on varsin kaappimainen. Katto kaartuu ylhäällä vain aavistuksen sisäänpäin. Takapariovien saranat eivät vie yllättävästi tilaa sisältä ja sulkeutuessaan ovet tulevat vain tiivisteeseen asti. Auton voi siis lastata täyteen ja sen jälkeen ovet vielä sulkeutuvat ongelmitta. Ohuissa ovissa ei toisaalta ole mitään esimerkiksi toisista pakuista löytyviä taskuja.
131-senttiä leveästä liukuovestakin voi lastata tavaraa trukilla sisään vaikkapa euro- tai suomilavoilla. Väliseinä on pysty, eikä jatku käytännössä yhtään tavaratilan puolelle, joten tila on käytettävissä täyskorkeana heti liukuoven etureunan kohdalta alkaen.
Väliseinässä ei ole pitkien tavaroiden luukkua ohjaamoon. Väliseinän ikkuna on ikävän pieni. Liukuovesta on kiva astua sisään, ja keltaisesta nousukahvasta tajuaa helposti ottaa tukea. Kahvat saa sopuisaan 40 euron lisähintaan myös takaovelle, ja iloa niistä on sielläkin.
Tavaroille on useita kiinnityspisteitä ja seinissä reiät ruuveille, joilla kiinnittää vaikkapa omat hyllyratkaisunsa. Tilaa on tässä koeajetussakin mallissa jo 11,3 kuutiota. Isoin malli pitkällä akselivälillä, takaylityksellä ja superkorkealla katolla on sitten isoimmillaan etuvetoisena jo 18,4 kuutiota.
Valinnanvaraa riittää siis isompaankin kuljetukseen. Crafter on isojen pakujen tai pienten kuorma-autojen markkinoilla varsin tilava ja kaikin puolin nykyaikaisen asiallinen tapaus. Voisi sanoa, että parempaa keskitasoa, myös hinnaltaan.
Citroën Jumper / Fiat Ducato / Peugeot Boxer -kolmikko sekä Iveco Daily ovat monta tonnia vastaavaa Crafteria edullisempia. Myös Ford Transit sekä kolmikko Nissan NV400 / Opel Movano / Renault Master saavat muutaman tonnin hintaedun.
Näihin verrattuna Crafter onkin ehkä astetta sivistyneempi ja viimeistellymmän modernin tuntuinen. Mercedes-Benz Sprinter taas vaikuttaisi kuvien perusteella tulevan uuden mallinsa myötä olevan vieläkin luksuksempi. Mikäli vanhan mallin hinnat pysyvät, se on myös vastaavasti hinnaltaan monta tonnia vastaavaa Crafteria kalliimpi.
Eräs Crafterin etu suomalaisittain on ehdottomasti nelivetomalli, joka ei ole Sprinterin tapainen ylikorkea ”maastomalli”, vaan perusauto joka nurkasta vetävänä. Se on varmasti hyvä vaihteleviin keleihin ja vetopuuhiin. Vielä kun nelivedon saa lähiaikoina myös automaattina, niin ajamista arvostava tavara-autoilija voi hankkia itselleen hyvin mieleisen Crafterin.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
