Legendaarinen kilometrikorvaus elää ja voi hyvin. Nyt se on elänyt niin, että vuodeksi 2018 se korottui yhdellä sentillä. Yleisimmässä tapauksessa eli henkilöautolla ilman kyytiläisiä ajaessa se on nyt 42 senttiä kilometriltä ainakin vuonna 2018.
Summa kuitenkin voi kasvaa kuljetettavista asioista ja ajo-olosuhteista riippuen. Nämä selvitetään jäljempänä. Näistä kannattaa ottaa lisärahat, jos sellaisia on saatavilla.
Vuosia sitten kilometrikorvaus oli muutaman sentin enemmän kuin nyt, mutta sen tasoa laskettiin poliittisella päätöksellä viidellä prosentilla. Autoa ajateltiin käytettävän myös yksityisiin ajoihin, joten osa kiinteistä kustannuksista haluttiin jäävän kilometrikorvauksen ulkopuolelle.
Nyt vuodelle 2018 on tullut uusi laskentamalli. Se on kehitetty Tilastokeskuksessa yhdessä Valtion työmarkkinalaitoksen ja työmarkkinajärjestöjen kanssa. Uudella mallilla kilometrikorvauksen määrää on helpompi korjata vuosittain kuluttajahintaindeksin mukaan kustannustason muuttuessa. Ellei politiikka iske, jatkossa ei pitäisi olla luvassa muutaman vuoden takaisen kaltaista yhtäkkistä tempoilua kilometrikorvauksen suuruudessa.
Mistä matkoista voi saada kilometrikorvausta ja mistä ei?
Kilometrikorvauksen maksaa työnantaja suoraan verottomana rahana, tai yrittäjä voi vähentää sen verotuksessa. Kilometrikorvausta voidaan maksaa omalla autolla ajettavasta tilapäisestä työmatkasta. Tilapäisyys tarkoittaa siis yksittäisiä työkeikkoja, joissa käväistään.
Työreissun lisäksi samalla matkalla saa tehdä muutakin, vaikka kaupassakäynnin tai kaverin luona vierailun.
”Kilometrikorvauksia ajatellen tuollainen poikkeama on mahdollinen”, kommentoi Verohallinnon johtava veroasiantuntija Mervi Hakkarainen. ”Työnantaja voi tuossa tilanteessa kuitenkin maksaa verovapaasti kilometrikorvaukset suorimman reitin mukaisesti, eli kokonaiskilometreistä on vähennettävä poikkeamasta johtuva lisäys.”
Kilometrikorvausta ei saa maksaa kodin ja varsinaisen työpaikan välisistä, eli niistä päivittäisemmistä työmatkoista. Mahdollisuutta työmatkavähennykseen voi tutkia Verohallinnon sivuilta.
Kilometrikorvausreissulla työkeikalle voi kuitenkin lähteä kotoa ja matka voi päättyä kotiin. Kilometrikorvaukset voidaan maksaa kotoa alkaen ja sinne päättyen, jos matkalla ei käydä varsinaisen työpaikan kautta.
Jos varsinaisella työpaikalla käydään ja ajetaan työkeikka omalla autolla, silloin korvaus alkaa raksuttaa vasta varsinaiselta työpaikalta tai päättyen sinne.
”Varsinainen työpaikka”?
Varsinainen työpaikka syntyy verottajan makuun melko helposti. Liikkuvassa työssäkin sellainen yleensä on: se on paikka, josta käydään hakemassa vaikkapa työmääräykset tai -välineet.
Komennuksella jossain vaikkapa työmaalla ollessa varsinainen työpaikka syntyy, jos se on vähintään kolme vuotta tietyssä paikassa. Sitä lyhyemmän ajan komennuspaikalle matkaamisesta voi joka kerta saada kilometrikorvaukset. Kannattaa tällaisessa tapauksessa kuitenkin tutustua ohjeisiin oikein tarkasti: Työmatka komennustilanteessa
Vähintään kolmen vuoden komennuksilla kilometrikorvausta ei saa maksaa viikonloppumatkoista työkomennukselta kotiin ja paluusta työkomennuspaikalle. Osasta matkoista kuitenkin kilometrikorvauksen saa, kuten loman ja juhlapyhien takia liikkuessa. Tämä huiman monipuolinen kokonaisuus on Verohallinnon ohjeen kohdassa 3.4 Erityinen työntekemispaikka toisella paikkakunnalla
Jos taas työnkuvaan kuuluu jatkuva liikkuminen eikä mitään kiinteää työpaikkaa ole olemassakaan, niin kilometrikorvauksia voidaan maksaa kaikista työajoista heti kotipihalta lähtien.
Erikoistapauksia ylipäänsäkin miettiessään apua tarjoaa myös ”syventävä vero-ohje”, jossa on lukuisia käytännön esimerkkejä: Työmatkakustannusten korvaukset verotuksessa
Millä kilometrit ylös ja työnantajalle/tilaajalle/verottajalle?
Kilometrikorvausta varten esitetään selvitys, joka voi olla ajopäiväkirja tai vapaamuotoisempikin kirjallinen tallenne. Tarkalla muodolla ei ole väliä, kunhan kaikki nämä tiedot löytyvät: matkan tarkoitus, kohde (osoite), ajankohta ja ajettu kilometrimäärä. Myös matkareitti merkitään, jos se poikkeaa lyhimmästä reitistä.
”Sitä tapaa, miten kilometrit otetaan ylös, ei ole säädetty eli tiedot voidaan kerätä manuaalisesti tai sähköisesti”, kertoo Verohallinnon Hakkarainen.
Sähköisiä ratkaisuja tarjoavat esimerkiksi lukuisat mobiilisovellukset, joita voi etsiä sovelluskaupoista tai netistä ”ajopäiväkirja”-hakusanalla. Älypuhelimen GPS:n avulla ne voivat tallentaa matkan tarkasti ja parhaimmillaan täysin automaattisesti. Sähköisen ja manuaalisen yhdistelmä taas on tietojen kirjaaminen itse ylös vaikka Excel-tiedostoon.
Tietoja ei tarvitse kerätä muista kuin laskutettavista ajoista, eli omia ajoja tai niiden kilometrejä ei tarvitse oman ajoneuvon tapauksessa merkitä mihinkään.
Yrityksen nimissä oleva kulkuneuvo on sitten asia erikseen. Niissä täytyy pitää kirjaa ajoista, myös yksityisajojen määristä. Yrityksen nimissä olevasta autosta tulee autoetu ja sen arvon määrittämistä varten tarvitaan tarkemmat tiedot. Toiminimiyrittäjällä ei tule autoetua, mutta auton kokonaiskäyttö vaikuttaa vähennyksiin, minkä vuoksi hänenkin on pidettävä ajopäiväkirjaa, jossa näkyy myös kokonaisajomäärä.
”Jos yritys laskuttaa km-korvaukset asiakkaalta, ne ovat yrityksen veronalaista tuloa”, Verohallinnon Hakkarainen huomauttaa. ”Jos taas yrityksen työntekijällä on käytössä yrityksen omistama auto, josta hänelle syntyy autoetu, hän voi verovapaasti saada toiselta työnantajaltaan kilometrikorvaukset ajoistaan tälle toiselle työnantajalle. Nämä toiselle työnantajalle ajetut ajot ovat hänen yksityisajojaan, kun lasketaan autoedun arvoa eli ne voivat korottaa veronalaisena tulona käsiteltävän autoedun arvoa.”
Toivottavasti tilitoimistot ja firmojen talousosastot ovat hereillä. Kaikkea tätä ei ehkä pysty yksittäinen työntekijä ottamaan huomioon.
Sievoisen tuntuiset summat
Perussumma autolla ajaessa on 42 senttiä kilometriltä vuonna 2018. Sillä mennään, kun ei ole ketään tai mitään isompaa tavaraa kyydissä ja ajetaan tavallisia teitä pitkin. Summa kuitenkin voi korottua melko monesta eri syystä.
Jos mukana pitää kuljettaa työnantajan puolesta muita ihmisiä, jokainen heistä nostaa korvausta 3 sentillä. Myös työtehtävien vuoksi mukana kuljetettava koira nostaa korvausta 3 sentillä.
Ison koneen tai esineen kuljetus työn vuoksi autossa nostaa kilometrikorvausta myös 3 sentillä, jos esine on yli 80-kiloinen tai kooltaan suuri.
Perävaunu nostaa kilometrikorvausta 7 sentillä, asuntovaunu 11 sentillä ja taukotupa tai muu vastaava raskas perässä vedettävä kuorma 21 sentillä. Valitettavasti nämä ”muut raskaat” eivät Verohallinnon mukaan tarkoita kaikkia raskaita jarrullisia kärryjä, kuten vaikka hevoskuljetusvaunuja, vaan nekin menevät 7 sentillä. 21 senttiin pitää olla kovinkin taukotuvan tyyppinen hökötys siis.
Jos työn takia pitää ajaa metsäautotiellä tai liikenteeltä suljetulla tietyömaalla, niiden kilometrien osalta tulee vielä 9 sentin korotus.
Korotukset tulevat toistensa lisäksi, eli raskaan työn raataja saa kuormattuine autoineen hyvän lisäkorvauksen. Vaikkapa kolmea matkustajaa (3 x 3 snt) kuskaava ja peräkärryä (7 snt) vetävä saa 42 + 9 + 7 = 58 senttiä kilometriltä. Lisäksi jos joutuu ajamaan lopussa pari kilometriä röykkyisellä metsäautotiellä, saa niiltä vielä 9 senttiä lisää. Nuo kilsat ovat siis 67 senttiä per kilometri, muu matka 58 senttiä kilometriltä.
Muitakaan kulkupelejä kuin autoja ei ole unohdettu. Moottorivene korkeintaan 50-heppaisella moottorilla on 74 senttiä kilometriltä, yli 50-heppaisella moottorilla 107 senttiä kilometriltä. Yli euron kilometrikorvauksen saa myös moottorikelkalla, 102 senttiä.
Mönkijälläkin oletetaan liikuttavan maastossa siitä päätellen, että kilometrikorvaus on 96 senttiä. Moottoripyörällä taas mennään selvästi halvemmalla, 32 senttiä, ja mopolla 17 senttiä kilometriltä.
Sellaiset härvelit, jotka eivät kuulu edellä mainittuihin, ovat työajoon käytettäessä oikeutettuja ”muu kulkuneuvo” -ryhmän 10 sentin kilometrikorvaukseen. Pienestä summasta huomaa, että tähän ryhmään kuuluu esimerkiksi polkupyörä. Valitettavasti samaan osuvat myös kulurakenteeltaan selvästi kalliimmat traktorit.
Jos kulkuneuvossa ei ole matkamittaria tai se kertoo vain käyttötunnit, Verohallinnosta suositellaan käyttämään esimerkiksi älypuhelimen GPS:ää tai jälkikäteen netin karttasovellusta ajettujen kilometrien selvittämiseen.
Niin, ja vielä eräs tärkeä asia, mitä moni miettii: kulkuneuvon ei tarvitse olla oma. Se voi olla myös vaikka tuttavan, perheenjäsenen tai vuokrattu auto.
Oleellista on ajatus, että kilometrikorvaus on korvaus käytöstä koituvista kuluista. Näin ollen työnantajan tai tilaajan työhön tarjoamasta kulkuneuvosta tai työnantajalta saadusta vapaan autoedun autosta kilometrikorvauksia ei saa. Käyttöetuautosta, josta maksaa itse polttoaineet, saa korvausta 10 senttiä kilometriltä.
Summia on välillä kritisoitu suuriksi, sillä paljon työssä ajavat voivat kääriä varsin mojovat kilometrikorvaukset. Samalla kyllä heidän kulkupelinsä myös kuluvat nopeammin. Arvonaleneminen, polttoaineet, vakuutukset, pysäköinnit, verot, huollot, korjaukset, renkaiden uusimiset ja muut vaikka mitkä valopolttimot kun lasketaan mukaan, autoilu todella maksaa maltaita.
Jos onnistuu pääsemään todellisissa kokonaiskuluissa vuosien mittaan selvästi alle kilometrikorvauksen summan, sehän on hyvä palkinto onnistuneista säästäväisistä autoiluvalinnoista.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
Juttu on julkaistu aiemmin Nettiauto.comin Taukopaikassa
