Monella alalla on selkeät huippumerkkinsä ja tekniikan alalla usein ne tulevat Saksasta. Traktoreissa se on monen makuun – ja myös hinnaston perusteella – Fendt. Saksalaismerkki kuuluu samaan kansainväliseen AGCO-konserniin kuin Valtrakin.
Yhteistä on siis myyntiorganisaatiossa, muttei niinkään tekniikassa. Fendt on ja tuntuu selvästi erilaiselta kuin Valtran isommatkaan mallit.
Fendt onkin ylpeä saksalaisista hifistelyperinteistään ja tuotekehityksestään. Erityisesti kunniaa Fendt voi ottaa portaattomasti säätyvästä Vario-voimansiirrostaan, jollaisen se toi ensimmäisenä markkinoille jo 1990-luvun puolivälissä.
Fendt-mallisto on itse asiassa aika kattava. Siihen kuuluu maataloustraktorien lisäksi leikkuupuimureita ja ajosilppureita. Traktorimallisto alkaa 200 Vario -sarjasta, josta saa myös erikoistraktoreita esimerkiksi kapeissa tiloissa liikkumiseen. Pienimmät 200 V -mallit ovat vain 107 cm leveitä ja alkaen alle 80 hevosvoiman tehoilla, mutta verolliset hinnat silti alkaen noin 80 000 euroa. Kahden metrin levyisen perinteisemmän peltotyöjuhdan muotoinen 200 S Vario S3 alkaa reilusta 85 000 eurosta ennen lisävarusteita.
Vario tarkoittaa kaikkiin nyky-Fendteihin kuuluvaa portaatonta vaihteistoa ja S3 tai S4 sukupolvea. Mallistossa ainoastaan 200-sarja on enää kolmatta sukupolvea, jonka erottaa esimerkiksi vanhanaikaisemman kulmikkaista ohjaamosta ja etuvaloista.
300-sarja on reilun 100 hevosvoiman tehoinen ja vähintäänkin 100 000 euron hintainen, 500-sarja taas noin 130 hepasta ja noin 140 000 eurosta ylöspäin. Hinnat tosiaan ovat kokoon nähden varsin kovia. Siksikin Fendt-myynti Suomessa tuppaa painottumaan enemmän isompiin malleihin, suurtilallisten tai raskaita kuormia vetävien urakoitsijoiden käyttöön.
700-sarja alkaa tarjota jo varsin väkeviä työjuhtia selvästi yli 200 hevosvoiman tehoilla ja noin 1000 Nm väännöllä. 800-sarjassa ollaan vähintääkin noilla lukemilla, ja traktorien tyhjäpainot alkavat jo kolkutella 10 tonnia ja perushinnat 250 tonnia. Leveys vakiorenkailla on kuitenkin vielä säädyllisesti raskaalle tieliikenteelle tyypillisessä 255 sentissä.
Ylevä suurtraktori
900-sarjassa voidaan sitten puhua jo kunnon suurtraktorista myös nykymittapuulla. Leveyttä on vakiorengastuksella 275 senttiä ja tyhjäpainoa noin 11 000 kg. Jo 900-sarjan perusmallin 927:n moottorissa on tehoja 275 hv ja vääntöä 1160 Nm.
Koeajossa oli 900-sarjan huippuversio 939 Vario S4. Kuusisylinterisessä voimanpesässä tehoja on 396 hv ja vääntöä 1565 Nm. Se humahtaa käyntiin jylhän kuuloisesti: kohtuullisen hiljaisella, mutta silti voimaa uhkuvalla äänellä.
Jousitetussa ohjaamossa tunnelma on silti hiljainen ja rauhallinen. Siellä istutaan erittäin korkealla, joten näkyvyys on jo sen puolesta hyvä. Ikkunapinnat ovat valtavat, tuulilasi lämmitettävä ja pimeällä varmasti arvostaa LED-ajovaloja ja -työvaloja. Mukavasta sisälämpötilasta huolehtii automaatti-ilmastointi. Juomat ja eväät pysyvät viileänä jääkaapissa, takamus taas penkinlämmityksen myötä sulana talvellakin. Osa näistä varusteista kuitenkin on ruksittava lisävarustepuolelta.
Kuljettajan penkki on huipputärkeä ja onneksi myös aikamoisen hyvä ainakin koeajoyksilössä. Se nimittäin oli 3800 euron SuperComfort Active Evolution -penkki nahalla verhoiltuna, runsailla säädöillä ja lämmityksen lisäksi myös penkki-ilmastoinnilla.
Suolla kuokan kanssa ollut Jussi tuskin arvasi, että peltotyötä tehtäisiin tulevaisuudessa ilmastoidulla penkillä.
Tuskin hän myöskään arvasi, että voisi näin helposti käskyttää koko kylän verran työvoimaa. Isosta koostaan huolimatta Fendt 939 Variolla ajaminen sujuu helposti, kunhan pääsee sinuiksi runsaiden hallintalaitteiden kanssa. Niissä on kyllä tietty logiikkansa, jota on yritetty jäsentää värikoodauksella.
Oranssi on voimansiirto eli moottori ja vaihteisto. Sininen on hydrauliikka ja nostolaite, keltainen voimanotto. Vihreällä värillä ovat nelivetoon, tasauspyörästön lukkoon ja jousitukseen liittyvät kytkimet. Tuotekouluttajan apu kuitenkin on tarpeen, että löytää ja osaa käyttää kaikkia toimintoja. Nämä napit kun ovat vasta alkua. Paljon lisää ominaisuuksia löytyy terminaalinäytöstä.
Koeajossa ajeltiin kevättalvisilla teillä, pihoilla ja lumisella hiekka-alueella. Valitettavasti haastavampiin maastoihin, pelloille tai työkoneiden kanssa testailuun ei ollut koeajotilaisuudessa mahdollisuutta päästä.
Ajossa sulavaa, vauhdikasta ja lukkiutumatonta
Heti piha-ajossa huomaa, että ohjaus on kevyt ja etupyörät kääntyvät hyvin. Iso traktori on jopa ketterämpi kuin moni pienempi. Näkyvyys ulos tuntuu kaikin puolin riittävältä.
Vario-voimansiirrolla ajamiset vaihtelevissa tilanteissa sujuvat sulavan tuntuisesti. Ajosuunnan valitsemisen jälkeen traktori pysyy paikallaan, kunnes painetaan ajopoljinta. Sitten vauhti kiihtyy polkimen painalluksen mukaan ja vaihteiston välityssuhde muuttuu. Nopeus kasvaa, mutta ääni erityisemmin ei. Yhtäkkiä tehokkaalla traktorilla saakin aikaan kovat vauhdit. Nopeammalle II-nopeusalueelle vaihtokin tapahtuu melko pienellä nykäyksellä suoraan vauhdista, tai liikkeelle voi lähteä II-alueellakin.
Fendt 939 kiihtyy ilman kuormaa käytännössä samaa tahtia kuin henkilöautot normaaliliikenteessä. 60 km/h huippunopeus tulee vastaan varsin nopeasti. Se alkaa tuntua traktorille varsin kovalta vauhdilta, vaikka ajo onkin melko vakaata. Pientä nyökkimistä kuitenkin traktorilla totta kai on, eivätkä pellolle suunnitellut renkaat ole optimaaliset katuliikenteessä.
Siksi on huojentavaa, että Fendtiin saa traktoreissa harvinaiset lukkiutumattomat ABS-jarrut. Koeajossa kokeiltiinkin pari hätäjarrutusta niillä. Systeemi terävästi sykäyksittäin jysäytti jarruvoimaa pyörille, mutta ei lukinnut pyöriä pidemmäksi aikaa. Ohjattavuus siis säilyi jotenkuten myös liukkaalla tienpinnalla. Jarrutus tuntui varsin dramaattiselta nyökkimiseltä: yli kymmenen tonnin nopea pysäyttäminen ei ole pikkujuttu.
Toinen jarrutus tehtiin niin, että oikean puolen pyörät olivat liukkaalla puolella ja vasemmat pitävällä asfaltilla. Fendt meinasi kääntyä hieman pitävämpien pyörien suuntaan. Tätä myös joissain autoissa havaittua ominaisuutta ei toivoisi, jos pidon puolella on vaikka vastaantulija. Onneksi kääntyminen oli melko lievää ja toisaalta voi olla hallittavissa nopealla ohjaamisella. ABS:ien avulla kun täysjarrutuksen aikanakin voi ohjata ja pelastaa tilanteen sillä.
Paljon kuuttakymppiä talviolosuhteissa ajaville ABS:t vaikuttavat ihan kelpo jutulta traktoriin. Hitaammilla vauhdeilla tai muissa ajo-olosuhteissa niille tuskin on tarvetta.
Katso Nettikoneessa myytävät Fendt-traktorit
Variotronic-touhua ja automaattiajelua
Koeajoyksilö oli varustettu mukavuus- ja turvallisuusvarusteiden lisäksi myös runsain työntekoon liittyvin lisävarustein. Niin tällaisen traktorin kuuluukin. Todella ronskin laitteen koko potentiaalin saa käyttöön vasta niiden avulla.
Työntekoon liittyviä asioita ohjataan nykytyyliin paljolti kosketusnäytön kautta. Normaalisti tämä Vario-pääte on Fendtissä 7-tuumainen, mutta lisävarusteena koeajoyksilössä ollut 10,4-tuumainen. Isoon näyttöön saa neljä erillistä näyttöä eri työkoneiden tai traktorin tilasta. Tähän Variotronic-järjestelmään saa mukaan ISOBUS-liitännällä olevat työkoneet.
Kyynärnojan päässä oleva hallintalaitekokonaisuus on periaatteessa varsin saman tyyppinen kuin monissa muissakin nykytraktoreissa. Siinä on muun muassa hydrauliikan venttiileiden säätövipuja omissa kohdissaan, iso yhtenäisempi näppäinrivistö lukuisille toiminnoille sekä äsken mainittu näyttö ja joystick-tyyppinen ohjain myös lukuisilla nappuloilla. Sanoinko jo, että kokonaisuuden haltuunotto vie aikaa…
Joystickin käyttö ajokahvana on monien makuun, ja Fendtissä ohjainta oikealle tönäisemällä menee näppärästi vakionopeudensäädin päälle. Joystick-ajelu ei kuitenkaan ole jouhevasti käyttöön otettavissa lennosta kuten vaikka Valtran SmartTouchissa.
Muutenkin SmartTouch- on osin helppokäyttöisempi ja tyylikkäämminkin toteutettu kuin Fendtin Variotronicin käyttäminen. Fendtissä huomaa järjestelmän jo hieman vanhemman iän ja toisaalta valtavan monipuolisuuden. Fendt-viljely on sekä pitkälle menevää tekniikkahifistelyä että myös huipputehokasta ammattitouhua.
Variotronic-traktoreiden tietoja voi siirtää toisiinsa. Näin yhdellä tehdyt kartat vaikkapa lohkoista tai automaattiohjausreiteistä ovat käytettävissä toisella traktorilla. Töiden dokumentointikin sujuu, jos vihkiyttää toimintansa Variotronic-maailmaan. Variotronic-malleja on tämän hetken Fendt-mallistossa 300-sarjasta alkaen.
Automaattiohjaus on toki saatavilla jo moniin muihinkin traktoreihin, mutta Fendtin kanssa päästiin pikaisesti tutustumaan sellaisen toimintaan. Maallikosta ajatus automaattiohjaavasta traktorista kuulostaa oikein ajanmukaiselta, ammattilaiselle se taas on tuottavuutta. Kuljettaja voi hoitaa muita asioita, kunhan pysyy istuimellaan. Hän voi myös keskittyä vain työkoneiden käyttöön sillä aikaa kun traktori ajaa sentintarkasti.
Automaattiohjauksella voidaankin vähentää turhaa työtä, kun ei ajeta päällekkäisesti. Fendt lupaa +/- 20 senttimetrin tarkkuuden ja käyttäessä satelliittipaikannuksen lisäksi RTK-maatukiasemia +/- 2 senttimetrin tarkkuuden. Ihan kuinka paljon vain haluaa hifistellä.
Automaattiohjausta varten aluksi laitetaan asetuksia ja syötetään tiedot esimerkiksi käytettävästä työkoneesta. Sitten lähdetään nauhoittamaan ajolinjaa. Ajetaan reitti manuaalisesti ja lopuksi lopetetaan tallennus.
Tämän jälkeen seuraavan kerran lähtöpaikan tienoille tultaessa voidaan ottaa automaattiohjaus käyttöön. Kun se on löytänyt itsensä ja on valmis reitille, kuljettaja laittaa traktorin matkaan joko säätämällä vauhtia manuaalisesti tai laittamalla vakionopeussäätimen päälle. Jälkimmäisellä kyseessä on täysin automaattista ajamista, kuskin ei tarvitse koskea mihinkään.
Vauhtia saa automaattiohjauksessa olla korkeintaan 25 km/h ja käännöksissä vähemmän. Kaikkein jyrkimpiä käännöksiä ei myöskään suositella tehtäväksi, koska ne eivät välttämättä onnistu. Kokeilussa teimme kyllä lähes ratin tappiin tehdyn käännöksen, joka toistui ainakin ilman työkonetta perässä käytännössä sentintarkasti. Lumessa näkyi, että tarkkuus oli tässä tapauksessa käytännössä sitä kahta senttiä, vaikka tässä traktorissa RTK:ta ei ollut ja luvattu tarkkuus oli +/- 20 senttiä.
Hienosti toimivaa automaattiajamista siis. Siinä missä tieliikenteen automaatiosta puhetta on enemmän kuin tekoja, traktorit ajelevat jo hienosti itsekseen. Pellolla tosin on helppoa, kun reitit ovat samoja eikä pitäisi olla muita liikenteessä.
Ison Fendtin ostamalla nimittäin ei keskisuurellekaan tilalle välttämättä tarvitse toista traktoria ainakaan aktiivikäyttöön. Iso työjuhta vetää lähemmäs kymmenen metrin levyistä äestä perässään ja touhuaa väsymättömästi töitä yötä myöten ja sitä valaisten. Lähinnä työtehossa tulee kysymysmerkiksi kuskin jaksaminen, mutta sekin on tällä luksussisustalla harvinaisen hyvällä mallilla.
P.S. Alussa ollut Fendtin mallistolistaus pysähtyi koeajon ajaksi tähän 939 Varioon. On kuitenkin vielä yksi ylitse muiden, ja tämänkin. 1000 Vario on useissa yhteyksissä viime vuosina palkittu hypertraktori, joka erottuu tästä vielä hyökkäävämmällä keulan ulkonäöllään.
Erottuu 1000 Vario myös jossain määrin koollaan. Pituutta on lähes 6,5 metriä ja korkeutta 3,6 metriä, paino tyhjänä järkälemäiset 14 000 kiloa. 12,5-litraisen koneen tehokkaimman 517-heppaisen ja 2420 Nm (!) vääntävän version kanssa lähtöhinta on 385 000 euroa, johon tietysti kaikki mahdolliset varusteet päälle.
Hienouksia ovat muun muassa vielä uudemman sukupolven ohjaamo ja voimansiirron toiminta automaattisesti taloudellisimmilla kierrosalueilla. Selvästi isompi koko ja moottorin voimavarat tietysti mahdollistavat työn tekemisen vielä leveämmälti ja tehokkaammin. Mitä isompi ja kalliimpi traktori, sitä enemmän ne säästävät. Kukin löytää oman optiminsa, mutta suomalaisilla tiloilla se välttämättä ole 400 000 euron hintainen, vaikka tietysti ajatus ja fiilis huipputraktorista kutkuttaakin.
Teksti ja kuvat Raimo Tengvall
