Jokainen saareen rakentanut muistelee, ettei se ollut helppoa. Mökkiä varten kamppeita on kuskattu vene ääriään myöten täynnä. Kantamista ja nostelua on riittänyt.
Hieman helpompaa taas on ollut niillä, joilla on saareen pääsy lautalla tai yhteysaluksella. Silloin on sentään voinut kuskata autolla, mönkijällä tai traktorilla kamppeet moottorivoimin jopa pihaan asti.
Kätevä ratkaisu saaristotouhuamiseen on tietenkin oma pikku lautta! Sillä hoitaa tavaran ja maakulkuneuvojen kuskaukset aikatauluvapaasti ja niihinkin paikkoihin, joissa ei laivalaituria ole.
Valmistajia ja ratkaisuja on monenlaisia. Isoimpia näihin erikoistuneita on raumalainen Alpo. Nimi tulee simppelisti sanoista ”alumiini” ja ”ponttooni”. He ovat 2010-luvulla valmistaneet jo muutamia kymmeniä tällaisia alumiiniponttooniveneitä. Kolmasosa on mennyt yrityksille työkäyttöön. Muut asiakkaat ovat olleet esimerkiksi mökkirakentajia ja kalastajia.
Suosituin on ollut tämä nyt koeajettu 6-metrinen Alpo Classic. Kahden tonnin kantavuudella tähän menee juuri ja juuri normaali henkilöauto. Classicista on myös 8- ja 9-metriset versiot, joihin mahtuu jo isompikin paku tai traktori. Isompiin malleihin saa helpommin mahtumaan myös suojaisan kabiinin, mikä saariston syyssäillä on todella tervetullut.
Alpolla on myös 4,5-metrinen keularampillinen pikkukatamaraani 450, joka näyttää enemmän tavalliselta veneeltä. Sen kuljetuskapasiteetti on mönkijän verran. Lyhyt kokeilu sillä osoittaa senkin olevan selkeä työjuhta, ei huviajelulaite. Noin 18 000 euron pakettihinnallaan se on toisaalta hieman edullisempi kuin vaikka keularampillinen Pioner Multi tai huomattavasti halvempi kuin keularampillinen Faster 545.
Mutta ne ovat vain veneitä… Sen sijaan tämä Alpo Classic vaikuttaisi olevan kuin laituri, jolla on kuitenkin vähän isomman työaluksen kuljetuskapasiteetti.
Kovan käytön katti
Koeajettu kuusimetrinen Alpo Classic oli mallia Twin, eli varustettu kahdella moottorilla. Se on tietysti käyttövarmempi ratkaisu: matka jatkuu, vaikka toinen kone piiputtaisi. Ahkerassa työkäytössä tai vaikeissa olosuhteissa varmuutta arvostaa vielä tavallistakin enemmän.
Sitä on myös helpompaa manööveerata ahtaissa paikoissa. Kaksimoottorista venettähän pystyy pyörittelemään vaikka paikallaan: toinen moottori työntämään eteen ja toinen taakse. Alpo Classic Twin onkin huippuhelppo manööveerailtava, jolla rantautuu vaikeammassakin paikassa.
Ronski rakenne ei säikähdä pikkuosumista laituriin tai kevyestä pohjakosketuksesta rannassa. Materiaalivahvuus on rungossa neljä milliä ja ponttonien pohjissa vähän enemmänkin.
Alpo on siis kunnollinen karpaasi, joka ei säikähdä säitä ja talvehtii ulkona ilman suurempia peittelyitä. Talveksi se kannattaa sentään nostaa tai vetää rantaan, sillä jäät voivat tehdä hallaa. Niin kauan kuitenkin mennään kunnes jäät tulevat. Marras-joulukuun lumet harjataan päältä ja lähdetään vesille.
Riisuttua tilavaa toimivuutta
Peruskäyttö Alpo Classicissa on helppoa. Siihen astutaan kuin laiturille. Kylkiin saa joko avoimet kulkuaukot pelkillä kettingeillä kuten koeajoveneessä, tai varsinaisemmat ovet. Keulaa voi pitää joko avoimena tai säilyttää siinä ajoramppeja. Ramppien kanssakaan ylitse astuminen tai keskikokoisten tavaroiden nostaminen ei ole vaikeaa.
Kiinnittymiseen on aluksen nurkissa todella järeät knaapit isoillekin köysille. Niiden alla on säilytystilat köysille. Muuten suljettua säilytystilaa on vakiona todella vähän, vain kuskin penkin alla. Sielläkin tilaa vie bensatankki, tai Twin-mallissa kaksi bensatankkia.
Lisävarusteena saa tietenkin erilaisia säilytyslaatikoita, joita voi kiinnittää kaiteisiin haluamiinsa kohtiin. Irrotettavuus on kuitenkin tällaisessa aluksessa tärkeää. Isompia rakennustarvikkeita tai auton saa kyytiin vain, kun avointa kansitilaa on runsaasti. Alpo Classicissa sitä on noin 11-12 neliömetriä.
Tuo tila onkin sitten hyvillä karhennuksilla varustettua ja varsin pitävää. Tavara täytyy silti kiinnittää hyvin ja ihmisten pitää kaiteista tukevasti kiinni. Syitä ovat sekä merenkäynti että yllättävä kiihtyvyys.
Vauhtia ja vesiroiskeita
Katamaraani on vedessä sutjakka kulkija, jossa ei ole kummoista liukukynnystä. Kahdella 50-hevosvoimaisella moottorilla ilman kuormaa ajaessa Alpo Classic kiihtyy hämmentävän lujaa. Nollasta 20 solmuun tykitetään kuudessa sekunnissa!
Siihen kiihtyminen sitten hidastuukin. Huippuja saatiin reilut 21 solmua. Näin matkaa voi tehdä halutessaan rivakasti, vaikkei se kuljetusaluksen pääasiallinen tehtävä olekaan. Sopivan tuntuinen leppoisa matkavauhti oli kymmenen solmun luokkaa. Silloin tuulta ja vesiroiskeitakin oli huomattavasti vähemmän.
Isoin epämukavuustekijä Alpo Classicissa on nimittäin suojattomuus. Kuskilla on kapea pleksilasi, mutta matkustajat ja tavarat ovat tuulen, sään ja roiskeiden armoilla.
Jo koeajon parinkymmenen sentin aallot ja reilu viisi metriä sekunnissa ollut tuuli olivat keli, jossa vettä roiskui sisään. Koneiden trimmaaminen mahdollisimman ylös ei sekään auttanut kuin vain hitusen. Kovemmissa olosuhteissa roiskuminen varmasti vain korostuu. Ihmisiltä tarvitaan siis lämmintä ja vedenkestävää pukeutumista. Herkemmät tavarat pitää suojata kastumiselta.
Roiskumista lukuun ottamatta tavallisemmat merikelit tuskin ovat ongelma. Jyhkeän tuntuinen Alpo Classic puskee menemään härkämäisen varmasti. Koeajossa kokeiltiin vesibussin peräaaltoihin useat erilaiset lähestymiset, eikä mikään tuottanut ylimääräistä ohjelmaa. Kuorman kanssa merikelejä tosin ei valitettavasti päästy testaamaan.
Versio sopivaan kuormaan ja säähän
Kuormaa kyllä testattiin lyhyesti, mutta silloin paikka ja sää olivat tyynempiä. Vajaat 1700 kiloa painanut Honda CR-V otettiin kyytiin veneluiskalta. Se edusti aika lailla suurinta kokoluokkaa, mitä tähän kuusimetriseen Alpoon mahtuu ja mitä 1950 kilon kantavuus sallii.
Ajorampit ovat sen verran kevyitä, että ne asettelee paikalleen yksinkin. Loivalla luiskalla meinaa muodostua sellaiset kulmat, että matalamman auton pohja on vaarassa. CR-V karjapuskureilla ja sivuraudoilla meni juuri kyytiin ilman pohjakosketuksia.
Isompi ongelma oli saada auto mahtumaan alukseen. 178 cm leveän auton ovia pystyi avaamaan vain aavistuksen. Alpon ajorampit eivät enää mahtuneet eteen kyytiin, kun auto oli 458 cm pitkä.
Ajaminen autolastin kanssa onnistui ainakin kokeillussa tyynessä säässä hyvin, vaikka pientä jännitystä oli ilmassa. Alpon keula tuntui olevan hieman perää syvemmällä, vaikkei kuvien perusteella näin ollutkaan. Kaksi 50-heppaista moottoria liikutti tätäkin komeutta enemmän kuin riittävällä tahdilla.
Valmistajan mukaan yksi 50 hevosvoiman moottori riittääkin Alpoon ihan hyvin, ellei kaipaa tuplakoneen muita etuja. Yhdellä koneellakin vauhtia saadaan tyhjänä kuulemma 17 solmua.
Käytöstä riippuen enemmän voikin kaivata lisää lastitilaa esimerkiksi isomman auton kuljettamiseen tai suojaisaa kabiinia. Molempia on saatavilla.
Pienempään käyttöön ja suojaisampiin vesistöihin tämä kuusimetrinen avoin versiokin riittää loistavasti. Oikeastaan käyttömahdollisuuksissa raja tulee vastaan omassa mielikuvituksessa. Tätä voi käyttää kuljetuslauttana vaikka mille tavaroille tai miksei ihmisillekin.
Aurinkoisena päivänä kannelle kattaa pöytäryhmän tai vaikka aurinkotuolit. Miksei siihen laittaisi kyytiin paljua tai pientä saunaakin. Kalastusalustana tilava ja vakaa alus voi myös toimia joidenkuiden makuun. Saariston remonttiyrittäjä tai mökkitalkkari varmasti löytää tälle monia käyttöjä. Sataman monitoimialuksena tällä tekee laituriasennuksia, asettelee poijuja tai hoitelee kuljetuksia.
Kätevä lautta, liikkuva laituri ja ”vesiliikenteen pakettiauto” siis. Selkeimpiä ongelmia on lähinnä kaksi. Ensinnäkin vesiroiskeiden takia sitä ei voi käyttää kaikille ihmisille tai tavaroille pahemmilla keleillä. Ja toinen positiivisempi ongelma on, että kuulemma omistajilta Alpoja kysellään lainaksi ja vuokralle kovin usein…
Raimo Tengvall, kuvat Timo Sarkkinen
Juttu on julkaistu aiemmin Nettiveneen Taukopaikalla.
